Seireeni

Jos tulisit minua vastaan

                             Sörnäisten metroaseman liukuportaissa iltapäivällä kello 13:45:47

              alkaisiko sydämeni takoa vielä

                             pysäyttäisikö polvieni tutina portaat siihen paikkaan

                                                                   metron tunneliinsa

                                                                   kellon tauluunsa

                                   hikoilisivatko kaidetta tarraavat käteni kumin sulaksi sekunteissa

                                                           katkoisivat jok’ikisen mastooni lukitun teräskahleen,
                                                                                          niks naks yksitellen kuin kuin kuivan spagetin?

Sukeltaisinko suin päin surman rotkoon?

Vai

                             kääntäisinkö silmäni viileään kivisivuseinään,

                                               näpläisin kännykkäni kosketusnäytöttömän ruudun sormenjäljistä sumeaksi ja

                                                                  olisin lipuvinani                                                        

                                                                        tyynesti            

                                                                                      ylöspäin                                   

                                                                                          kohti  nykyhetken tylsän turvallista tyventä

< Takaisin pöytälaatikkoon