Menin metsään

poikkesin tieltä

ja eksyin

kuljin outoja polkuja

sotkeuduin saniaisiin,

risut raapivat

ja kun alkoi sataa,

upotin kenkäni mutaan.

Metsä otti ne omikseen,

jatkoin paljain viluisin jaloin.

Sammalet litisivät varpaitteni välissä

Joku rummutti puussa.

Sydän hakkasi, nappasi tahdin tikalta.

Minä punastuin.

Edessäni aukesi puutarha,

uusi, vieras, vehreä.

Pensaiden peitossa pitsihuvila,

suikaleina oli kaikki valkoinen kuorittu sen seinistä,

pohjoistuuli oli puhaltanut sen kaikkiin suuntiin

katto painunut lysyyn,

ikkunat karmeineen pirstaleina.

Pensaassa sihisi,

ruohikossa rapisi,

kuistin alla vilahti jokin.

Lahonneelta askelmalta löysin sydänkiven,

sen olin liian kauan sitten siihen jättänyt.