Perfect! With explanations

Perfect!

Täydellistä (housun)paikkasidonnaista taidetta etsimässä

Lempeän yhteiskuntakriittinen näkökulma klikkailukulttuuriin ja taiteeseen – tai pikemminkin taideteoksiin – kulutushyödykkeinä.

Halusin tällä teoksella herätellä katsojien ajatuksia nykyisestä kuvia kuluttavasta kulttuurista, klikkailu- ja tykkäämisdemokratiasta ja niiden varjopuolista, taiteen mahdollisuuksista viestiä merkityksiä ja taiteella viestittyjen merkitysten kestävyydestä. Päädyin tähän aiheeseen, koska se on minulle kaikkein ilmeisin: vietän itsekin päiväni koneen virtuaalisten maailmojen ääressä hiirellä klikkaillen tai kosketusnäyttöjä sormeillen. Virtuaaliympäristössä herää monenlaisia kysymyksiä taiteen olemuksesta. Kysymyksiä herää paljon enemmän kuin vastauksia – kuten tästä tekstistänikin käy ilmi.

Ilmaisumuodon valinta oli minulle helppo – sitä ei oikeastaan tarvinnut valita: klikkailukulttuuriin ja kuluttamiseen pääsen parhaiten käsiksi käyttämällä liikkuvaa kuvaa, liikuttamalla kuvaa, simuloimalla niitä mekanismeja, joilla tällainen kuvien kuluttaminen tapahtuu (käyttämäni ohjelma on tosin aika kömpelö; sen valinnan saneli lähinnä pakko tyytyä siihen, mitä oli. Toisaalta ohjelman kömpelyys voi toimia myös omanlaisenaan viestinä ja kommenttina keskustelussa taiteen arkipäiväistymisestä, esim. Youtuben olemuksesta).

Taide on todellakin laskettu pois jalustaltaan ja tuotu kaikkien saataville, virtuaalisiin ympäristöihin, verkkoon ja mobiililaitteisiin. Näissä ympäristöissä taide on riisuttu paitsi institutionaalisista konteksteista, myös statuksestaan taiteena ja taideteoksina. Teokset saavat uuden hahmon kuvahauissa ikään kuin postimyyntikuvaston kilkkailtavina kulutushyödykkeinä, joilla on enää vain löyhä kytkös alkuperäisiin niille aiottuihin merkityksiinsä, jos sitäkään. Tällaisen taiteen kuluttamisen ei voi ajatella muodostavan esteettisiä elämyksiä deweylaisessa merkityksessä. Taideteokset on siis riisuttu myös tekijöiden, kriitikoiden ja taidekeskustelun niille antamista merkityksistä; ne ovat kuvia kuvista, representaation jäljittelyä. Ovatko ne enää taidetta, kun taiteilijan niihin lataama tunne ja sanoma eivät välity eteenpäin katsojalle, josta on tullut kokijan sijaan kuluttaja? Vai onko niillä kaikesta tästä huolimatta jäljellä se itseoikeutettu tekijästä ja tulkista riippumaton merkitys, josta Dewey puhuu? Voiko taiteilija päättää, mitä taiteellaan viestii, ja jos voi, voivatko viestit säilyä? Voiko taide muuttua ei-taiteeksi käyttäjiensä ja käyttöyhteyksiensä perusteella?

Mikä on taidetta? Voiko taiteen kuluttaminen synnyttää uutta taidetta, vai liittyykö taiteen tekemiseen aina tekijän intentio, tietoinen halu ja päämäärä viestiä ja tehdä taidetta? Riittääkö intentioksi se, että haluaa koristella housuntakamuksensa pitsin ympäröimällä pinkillä Guernicalla, koska hevoset ovat söpöjä? Tai se, että pyrkii taidekouluun ja tekee videoteoksen pääsykoetta varten? Onko olemassa tahatonta taidetta? Kaiken taiteen olennainen metateema lienee tämä: Mitä taide on? Miksi se on taidetta?

> Takaisin Perfect-videoon