Unelmatehdas

Tyttöhän on pukeutunut kuin kesähäihin

halvat helmet kaulassaan

kun se astuu värisevin säärin rautaportista 

Unelmatehtaaseen

kohti uutta, tulevaa, suurta!

Putoaa ääneti heikkoihin jäihin

ennen kuin huomaa itsekään

Mykkänä, vaiti, vastaan panematta

Pinnassa vain pieni ympyrä.

Sillä vesi on mustaa

silloinkin, kun auringonkilo kultaa laineet

tai jää peittää ne

tai maa on hetken kuiva

Silloinkin.

Ja rannalle ajautuu tahrittu mekko, hajallaan kelluvia helmiä

vesi on tyyni, hiljaa ja musta

On kaikki niin kuin ennenkin.

 < Takaisin pöytälaatikkoon