Laulu rohkeudelle

Tulisit vaan ja veisit minut pois.

Heittäisit kevyesti olallesi ja veisit.

Et enää viitsisi empiä

aika näyttää muutenkin loppuvan kesken.

Tulisit vaan ja hakisit pois.

Muuttaisit kaiken yhdessä yössä

riisuisit pois tämän raskaan repun,

kietoisit tiukasti rakkauteen.

Parsisit tämän ammottavan reiän,

nostaisit ilmaan väsyneiltä jaloiltani,

kannattelisit elämän loppuun asti.

Tulisit vaan etkä kyselisi

että onko nyt sopivaa ja tohditko edes yrittää

ja kuuleeko joku,

näkeekö joku,

tietääkö joku.

Tulisit nyt vaan ja antaisit minulle oikeuden. Olla. Hyvä.

Tulisit vaan. Olisit edes olemassa. Olisit.

< Takaisin pöytälaatikkoon