Sallikaa Fylli-sedän nauraa makeasti, sillä vain minunkaltaisteni käsissä voi kukoistaa Nallenperän valtakunta. Ei nimittäin tarvitse olla varsinainen profeetta nähdäkseen, millainen basaarihallitus  uudelleenkorkatusta sikspäkistä on syntymässä. Ei hallitusta voi perustaa huiputtamalla lopullisen ratkaisun puolesta äänestänyttä nallekansaa ja haalimalla mukaan jämäpuolueiden nyhverönalleja.  Fylli-setä uskaltaakin ennustaa, Puuman päkin kuherruskuukausi jää tyystin vaille täyttymystä ja basaarin oljet lentelevät transatlanttiin, kun Fylli-setä vain vähän puhkuu ja puhaltaa.

Rusinana siskonmakkarasopassa on se, että juuri hallituksen heikoimpaan lenkkiin Fylli-sedällä on kranaatinluja usko: kulttuuriministerin salkkuhan löytyy pian Nallenperän oman peräkammaripojan Hanun kämmenestä. Veri on vettä sakeampaa ja Nalsuilla on siis ankkuri syvällä vihollisen selustassa. Kummipoika Hanu, jos kuka, osaa kämmentää hallituksen uskottavuuden sille mallille, että Fylli-sedän lienee pikapuoliin syytä varata aika suutarille pääministerin saappaiden sovitukseen.